Internetin keskustelupalstoilla on viime päivinä käyty kovaa vääntöä Kaarina Hazardin Iltalehdessä julkaistusta kolumnista. Facebookiin on syntynyt ryhmiä niin kolumnistin erottamisen puolesta kuin sitä vastaankin. Myös Hazardin faniryhmä on saanut joukon uusia jäseniä.
Eikä kohu aivan tyhjästä noussut, sillä Hazard kuvaili edesmennyttä Tony Halmetta hyvin räväkin sanakääntein:
“Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan.”
Laitoin itse tämän kolumnin Iltalehden verkkosivuille ja voin tunnustaa, että epäilin jo tuolloin siitä koituvan äänekästä keskustelua. En toki uskonut, että asia paisuisi näinkin suuriin mittoihin. Kolumnista on tehty Julkisen sanan neuvostolle jo yli sata kantelua.
Kanteluissa purnataan erityisesti kolumnissa käytetyistä ilmaisuista, joiden koetaan loukkaavan Halmeen kunniaa. Julkisen sanan neuvoston mukaan vainajan kunniaa ei kuitenkaan voi loukata.
Omasta mielestäni Hazardin olisi pitänyt miettiä vähän tarkemmin, millaisin sanakääntein hän asiansa esittäisi. Omien sanojensa mukaan Hazard ei kirjoittanut Halmeesta, vaan siitä, miten Halmeesta mediassa kirjoitettiin. Kuolemansa jälkeen tämän ex-showpainijan elämästä uutisoitiin todellakin hyvin positiiviseen sävyyn. Osin aiheettomasta, osin aiheesta.
Halme herätti eläessään paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Suomalaisissa lehdistöpiireissä on kuitenkin syntynyt kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan vainajia ei parane haukkua – ei ainakaan heti kuoleman jälkeen. Juuri tämän tavan mukaisesti lehdet lähtivät käsittelemään myös Halmeen kuolemaa ja tuloksena oli tarpeettoman ihailevia tekstejä.
Hazard toi siis kolumnissaan esille mielenkiintoisen ilmiön. Liian kärjistävä esitystapa ajoi keskustelun kuitenkin täysin väärään suuntaan.
