Uutinen vai mainos?

Ja niin tietotekniikkajätti Apple julkisti jälleen uuden tuotteen. Tiedätte kyllä, mistä puhun. Siitä uutisoitiin kaikissa mahdollisissa medioissa: TV:ssä, internetissä, radiossa ja painetuissa lehdissä. Jos kyseessä olisi ollut vaikkapa Samsungin tai Sonyn uusi kännykkämalli, ei uutinen tuskin olisi päässyt suomalaisiin päivälehtiin asti. Mutta kun kyseessä on Apple, kaikki on ilmeisesti sallittua.

IPhone 4 ei ole mullistava puhelin. Se on vähän pienempi kuin edellinen malli ja siinä on kivemman näköisiä ohjelmia. Nyt iPhonella voidaan jopa soittaa videopuheluita. Tämä ominaisuushan on ollut esimerkiksi Nokian puhelimissa jo vuosikaudet. Applen ihmepuhelimella ei voi edes soittaa näköpuheluita normaalissa 3G-verkossa, vaan ainoastaan langattomassa lähiverkossa.

Miksi ihmeessä lehtien pitää kertoa tällaisista laitepäivityksistä? Kerrotaanko maamme suurimmissa päivälehdissä yhtä innokkaasti Windows-käyttöjärjestelmän korjaustiedostoista? Tai Nokian lukuisista uutuuspuhelimista?

Onko miljardiluokan suuryrityksen tuotteista kertominen mainostamista vai journalismia? Ja vastaus on tietenkin: Kumpaakin.

Apple on malliesimerkki yrityksestä, joka on hoitanut oman pr-työnsä ansiokkaasti. Osa kunniasta kuuluu tosin niille tuhansille innokkaille Apple-fanaatikoille, jotka jaksavat kirjoittaa Applen jokaisesta pienestäkin laite- tai ohjelmauudistuksesta blogeihinsa. Ei kuitenkaan voida vähätellä sitä, kuinka yksi yritys on onnistunut viime vuosina niin hyvin laitteidensa suunnittelussa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, kuinka tehokkaita nuo laitteet ovat – tai edes paljon puhutuista käyttäjäkokemuksesta ja helppokäyttöisyydestä.

Kyse on tarpeiden luomisesta. Apple on nimittäin yhtiö, joka luo kuluttajille unelmia. Koska ihmiset ovat vuosituhansien aikana keksineet, miten elintärkeitä fyysisiä tarpeita tyydytetään, joutuvat yritykset keksimään jatkuvasti uusi henkisiä tarpeita, joita meidän täytyy ruokkia.

Kuka esimerkiksi ajatteli parikymmentä vuotta sitten, että on ehdottoman tärkeää tietää, mitä juuri nyt tapahtuu maailmalla? Radiouutisten ja Arvi Lindin kuuntelu riitti useimmille vallan mainiosti. Nyt ihmiset klikkailevat viidentoista minuutin välein verkkolehtien sivuja ja tarkistavat, ettei mikään uutispommi varmasti ole jäänyt väliin.

Apple on iskenyt juuri tähän suoneen. Se julisti kosketusnäytöllisen iPhonen vuonna 2007 ja siitä lähtien kaikki pieninäyttöiset ja näppäimelliset puhelimet ovat näyttäneet vanhanaikaisilta. Seuraavana vuonna yhtiö julkisti puhelimeensa pienohjelmien markkinapaikan App Storen ja äkkiä jokaisessa uutuuspuhelimessa pitää olla erillinen Facebook-sovellus ja mahdollisuus paikallistaa itsensä kotikaupunkinsa kartalta. Tämän vuoden alussa Apple julkisti iPad-lukulaitteen. Ja yht’äkkiä meidän on aivan pakko pystyä katsomaan elokuvia kiiltävältä kosketusnäytöltä työmatkallamme.

Ja joka kerta kun Applen toimitusjohtaja Steve Jobs astuu julkisuuteen kertomaan seuraavasta ihmelaitteesta, journalistit suoltavat omenapropagandaa tai päivittelevät, mitä ominaisuuksia laitteesta tällä kertaa puuttuu. Lopputulos on kuitenkin sama: Apple saa paljon julkisuutta ja sen myynti kasvaa.

Niin inhottavalta ajatukselta kuin se saattaa kuulostaakin, ovat suuryritykset osa maailmaamme, josta myös journalistit kertovat. Yritykset luovat uutta siinä missä kansakunnat. Useat yritykset ovat jopa vaikutusvaltaisempia kuin kansallisvaltiot. Koska Apple on vieläpä onnistunut innostamaan niin useita ihmisiä puhumaan tuotteistaan, vertailemaan niiden ominaisuuksia ja purkamaan jokaisen iPhone-mallin pieniksi palasiksi nähdäkseen, kuinka monella ruuvilla laitteen akku on kiinnitetty, eivät journalistit pysty sivuuttamaan yhtiön laiteuudistuksia.

Eivät muotilehdetkään voi toki alkaa boikotoida suuria merkkivaatteita menettämättä samalla lukijoitaan. Tuotteiden esittelyyn sitoutumattomien lehtien tulisi kuitenkin pohtia, missä vaiheessa yrityksen tuotteista uutisoiminen menee mainostamisen puolelle.

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan Applen tuotteita. Tai oikeastaan rakastan niiden luomia tarpeita ja halusin ruokkia pientä sisälläni asuvaa tekniikkafriikkiä. Lopulta päädyn kuitenkin aina samaan lopputulokseen. En tarvitse iPhonea, iPadia tai muitakaan iLaitteta, koska niiden luomat tarpeet ovat perustaltaan teennäisiä.

Saan kuitenkin haaveilla niistä ja lukea uutisia niiden ominaisuuksista. – Ja miettiä vielä kerran uudelleen, pitäisikö minun kuitenkin hankkia se ihana iPad.